Kotimaassani on tiukat säännökset veden laadun käsittelystä, ja siinä on myös tiukat vaatimukset vedenlaadulle eri tarkoituksiin (teollisuusvesi ja talousvesi). Analysoituamme näiden standardien saaste-indikaattoreita havaitsimme, että kunkin epäpuhtauden indikaattorit ovat erittäin vaativia ja sisältö erittäin pieni. Siksi meidän on jatkuvasti optimoitava vedenkäsittelyprosessia saadaksemme suurimman raportin pienimmällä investoinnilla.
Tutkiessamme äskettäin kehitettyä vedenkäsittelyprosessia meidän on käytettävä useita korkean teknologian instrumentteja sen vaikutuksen havaitsemiseksi. Siksi nestekromatografiaa korkean suorituskyvyn ilmaisu- ja analyysiteknologiana käytetään laajasti uusien prosessien kehittämisessä.
Tiedämme, että nitrobentseeni on kemiallinen raaka-aine, mutta se on myös erittäin myrkyllinen ja vaarallinen orgaaninen aine, ja se on kemiallisesti aktiivista, mutta sillä on erittäin hyvä stabiilisuus vedessä ja sillä on tietty liukoisuusaste. Veden saastuminen jatkuu vielä pitkään. Tällä hetkellä tutkimus nitrobentseenin hajoamisesta vesiympäristössä on erittäin aktiivista kotimaassa ja ulkomailla.
2. Kromatografia
Kromatografiaa kutsutaan myös kromatografiaksi. Se on erittäin tehokas fyysinen erotustekniikka. Kun sitä käytetään analyyttisessä kemiassa asianmukaisten havaitsemismenetelmien kanssa, siitä tulee kromatografinen analyysi. Kromatografiaa käytettiin ensin kasvipigmenttien erottamiseen. Menetelmä on seuraava: Laita kalsiumkarbonaattia lasiputkeen ja kaada putkeen petrolieetteriä, joka sisältää kasvipigmenttejä (kasvin lehtiuutteita). Tässä vaiheessa lasiputken yläpäähän ilmestyi välittömästi useiden värien sekoitettu nauha. Huuhtele sitten puhtaalla petrolieetterillä. Petrolieetteriä lisäämällä nauha liikkuu alaspäin ja erottuu vähitellen useiksi erivärisiksi nauhoiksi. Jatkamalla huuhtelua, saat erivärisiä pigmenttejä ja ne voidaan erottaa. Suorita tunnistus. Tästä myös kromatografia on saanut nimensä.
Nykyinen kromatografia ei rajoitu enää pigmenttien erottamiseen, ja sen menetelmiä on myös paljon kehitetty, mutta erotusperiaate on edelleen sama. Kutsumme sitä edelleen kromatografiseksi analyysiksi.
2.1
Kromatografisen erotuksen perusperiaatteet
Kromatografiassa on kaksi faasia, joista toinen on kiinteä ja jota kutsutaan stationaarifaasiksi; toinen vaihe virtaa jatkuvasti kiinteän vaiheen läpi, jota kutsutaan liikkuvaksi vaiheeksi.
Kromatografisen menetelmän erotusperiaate on käyttää erotukseen eri erotettavien aineiden jakautumiskertoimen, adsorptiokapasiteetin ja muun affiniteetin eroa kahdessa faasissa. Käytä ulkoista voimaa saadakseen näytteen sisältävä liikkuva faasi (kaasu, neste) kulkemaan kiinteän faasipinnan läpi, joka on kiinnitetty kolonniin tai levylle ja joka ei sekoitu virtaukseen. Kun liikkuvassa faasissa oleva seos virtaa stationaarifaasin läpi, seoksen komponentit ovat vuorovaikutuksessa stationaarifaasin kanssa.
Seoksen kunkin komponentin ominaisuuksien ja rakenteen eroista johtuen stationaarifaasin ja stationaarifaasin välillä syntyvän voiman suuruus ja voimakkuus ovat erilaisia. Liikkuvan faasin liikkeen myötä seos läpikäy toistuvan jakautumisen ja tasapainon näiden kahden faasin välillä. Kukin komponentti pysyy paikallaan eri aikoja ja virtaa siten ulos stationaarifaasista tietyssä järjestyksessä. Yhdistettynä sopivaan kolonnin jälkeiseen ilmaisumenetelmään voidaan saavuttaa seoksen jokaisen komponentin erottaminen ja havaitseminen.