Kaikki ovat tasa-arvoisia ympäristönsuojelun edessä, ja ne on toteutettava periaatteen mukaisesti, joka "saastuttaa ympäristöä ja kuka vastaa siitä". Laboratorion kustannuslaskennassa ja ulkoisissa kustannuksissa olisi otettava huomioon laboratorion ympäristönsuojelukustannukset.
Laboratorion saasteiden lähteet ovat monimutkaisia, ja niissä on monia lajikkeita ja myrkyllisyys. Hoitosuunnitelma on laadittava erityisolosuhteiden mukaisesti.
Laboratorioiden ympäristön saastumisen tyypit ja vaarat
1.1 Saastumisen luonteen mukaan
1.1.1 Kemiallinen saastuminen
Kemiallinen saastuminen sisältää orgaanista saastumista ja epäorgaanista pilaantumista. Orgaaninen saastuminen johtuu pääasiassa orgaanisen reagenssin saastumisesta ja orgaanisen näytteen saastumisesta. Useimmissa tapauksissa laboratoriossa olevat orgaaniset reagenssit eivät ole suoraan mukana reaktiossa, vaan toimivat vain liuottimena, joten kulutetut orgaaniset reagenssit poistetaan ympäröivään ympäristöön eri muodoissa, ja kokonaispäästöjen määrä on suunnilleen sama kuin reagenssien kulutus. määrä. Päivä päivältä, vuosi toisensa jälkeen, päästöt ovat huomattavia. Orgaanisen näytteen kontaminaatio sisältää joitakin erittäin myrkyllisiä orgaanisia näytteitä, kuten torjunta-aineita, bentso (a) pyrene, aflatoksiini ja nitrosamiinit. Epäorgaaninen pilaantuminen johtuu vahvasta haposta, voimakkaasta alkalisaasteesta, raskasmetallien pilaantumisesta ja syanidisaasteista. Niistä raskasmetallit, kuten elohopea, arseeni, lyijy, kadmium ja kromi, eivät ole vain erittäin myrkyllisiä, vaan niillä on myös kertymistä ihmiskehoon.
1.1.2 Biologinen saastuminen
Biologinen saastuminen sisältää biologisen jätteen pilaantumisen ja biologisen bakteerien toksiinin saastumisen. Biologisiin jätteisiin kuuluu näytteitä laboratoriolaboratorioista, kuten verestä, virtsasta, ulosteesta, rutasta ja oksennuksesta; laboratoriotarvikkeet, kuten laboratoriolaitteet, bakteeriviljelyaineet ja bakteerien positiiviset näytteet. Biologisten kokeiden suorittamiseen tarkoitettu laboratorio tuottaa suuren määrän korkean konsentraation viljelyväliainetta ja väliainetta, joka sisältää haitallisia mikro-organismeja, ja jos se poistuu suoraan ilman asianmukaista sterilointia, seurauksena on vakavia seurauksia. Ilmanvaihtolaitteiden epätarkoituksenmukainen suunnittelu biologisissa laboratorioissa tai henkilökohtaiset suojauslohkot kokeiluprosessissa levittävät biologisten bakteerimyrkkyjen leviämistä, aiheuttavat saastumista ja jopa aiheuttavat vakavia haitallisia seurauksia. SARS-epidemian jälkeen vuonna 2003 monet biologiset laboratoriot vahvistivat SAS-viruksen tutkimusta. Myöhemmin SARS-tartunnan saaneista ihmisistä tartunnan saivat useimmat tutkijat laboratoriotutkimuksen aikana.
1.1.3 Radioaktiiviset epäpuhtaudet
Radioaktiivisten aineiden jätteisiin kuuluvat radioaktiiviset merkinnät, radioaktiiviset standardiliuokset ja vastaavat.
1.2 Saasteaineiden muodon mukaan
1.2.1 Jätevedet
Laboratoriolla syntyvä jätevesi sisältää ylimääräisiä näytteitä, standardikäyrät ja näyteanalyysin jäämiä, käytettyjä säiliöitä ja pesuja sekä suuria määriä pesuvettä. Lähes kaikilla tavanomaisilla analyyttisillä hankkeilla on vaihtelevia määriä jäteveden saastumisongelmia. Nämä jätevedet ovat kokonaisvaltaisia, mukaan lukien yleisimmät orgaaniset aineet, raskasmetalli-ionit ja haitalliset mikro-organismit, ja suhteellisen harvinaiset syanidit, bakteeritoksiinit, erilaiset torjunta-ainejäämät ja lääkeainejäämät.
1.2.2 Pakokaasu
Laboratorion tuottamia pakokaasuja ovat reagenssien ja näytteiden haihtuvat aineet, välituotteet analysointiprosessissa, standardikaasujen ja kantajakaasujen vuotaminen ja ilmanvaihto. Tavallisesti laboratoriossa tehdään kokeita, jotka tuottavat suoraan myrkyllisiä ja haitallisia kaasuja, höyryhupussa. Tämä on tehokas tapa varmistaa sisäilman laatu ja suojella analyytikoiden terveyttä ja turvallisuutta, mutta se myös saastuttaa suoraan ilman ilmaa. Laboratorion jätekaasu sisältää yleisiä epäpuhtauksia, kuten happosumua, formaldehydiä, bentseenisarjaa, erilaisia orgaanisia liuottimia ja harvemmin esiintyviä epäpuhtauksia, kuten elohopeahöyryä ja fosgeenia.
1.2.3 Kiinteät jätteet
Laboratorion tuottamat kiinteät jätteet sisältävät ylimääräisiä näytteitä, analyyttisiä tuotteita, kuluvia tai vaurioituneita laboratoriotarvikkeita (kuten lasitavarat, sideharsot), jäännös- tai käytettyjä kemiallisia reagensseja ja vastaavia. Nämä kiinteät jätteet ovat koostumukseltaan monimutkaisia ja kattavat monenlaisia kemiallisia ja biologisia epäpuhtauksia, erityisesti monia kemiallisia reagensseja, jotka ovat vanhentuneet. Hoito on hieman tahaton ja voi helposti johtaa vakaviin pilaantumisonnettomuuksiin.